Jokainen ihminen omistaa ainoastaan oman käsityksensä maailmasta, ihmisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta. Tämä pätee niin arkisiin, yhteiskunnallisiin, uskonnollisiin kuin tieteellisiinkin kysymyksiin. Kartanon komeroista -blogi tarjoaa yhdenlaisen näkemyksen, näkemyksen, joka on jatkuvassa liikkeessä ja hioutuu löytämättä koskaan ehdotonta totuutta.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kun uhkana ovat toiset kristityt


Liisä Kuparisen, Vihreät Niityt -listan puolesta kirjoittama mielipidekirjoitus. Julkaistu Keskisuomalaisen mielipidepalstalla 8.10.2014.

Esillä on jälleen ollut vanha tuttu aihe: onko muu kuin miehen ja naisen välinen parisuhde hyväksyttävissä ja sopiiko sateenkaariperheiden arkea käsitellä kirkollisissa viestimissä hyväksyvässä sävyssä, kuten tapahtui Jyväskylän seurakunnan Henki & elämä -lehdessä (12/2014). Niin kirkkovaltuuston nykyinen puheenjohtaja (Palokka-lehti 4.9.) kuin myös joukko muita seurakuntalaisia (Ksml 25.9.) moisen tuomitsivat.
Asiasta älähtäneet olivat siis sitä mieltä, ettei kirkon julkaisu saa pitää esillä samaa sukupuolta olevien parisuhdetta myönteisessä valossa. Onneksi moni kirkossa on asiasta eri mieltä ja tämä onkin tärkeää tuoda esille.
Mielestämme kirkossa tulee olla tilaa meistä ihan jokaiselle: homolle, heterolle, liberaalille, konservatiiville ja niin edelleen. Jokaisen tulee olla hyväksytty omana itsenään ja jokainen saa olla näkyvä osa kirkkoa.
On nurinkurista, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeutta olla näkyvä osa kirkkoa kyseenalaistavat toiset kristityt. Nyt harmillisen moni on päätynyt hylkäämään kirkon sen sisältä nousseen vihapuheen vuoksi. Onkin surullista, että kirkon konservatiivit ovat olleet hanakampia julistamaan usein kovin tuomitsevia ja vaativia näkemyksiään kristinuskosta kuin se joukko, joka on näkemyksissään armollisempi. Hiljaisen uskon puolustajat ovat usein liian hiljaa silloinkin, kun pieni ihminen tarvitsee puolustajaa.
Olisi järkevää kyetä parempaan toistemme ymmärrykseen kirkon sisällä. Kiistoja ja suvaitsemattomuutta tässä maailmassa on jo riittämiin. Hyväksyvänä ja rakastavana lähimmäisenä oleminen on tärkeämpää kuin tuomitseminen. Jälkimmäinen on syytä jättää yksin Jumalalle.
Unelmiemme kirkko on lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisö. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.
Haluamme myös kiittää seurakunnan kirkkoherraa ja viestintäpäällikköä napakasta vastauksestaan seurakuntalaisten kirjoitukseen (Ksml 26.9.). Vastaajat totesivat sateenkaariperheiden tukemisen sopivan hyvin kirkon linjauksiin. Sopu sijaa antaa – kirkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti