Jokainen ihminen omistaa ainoastaan oman käsityksensä maailmasta, ihmisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta. Tämä pätee niin arkisiin, yhteiskunnallisiin, uskonnollisiin kuin tieteellisiinkin kysymyksiin. Kartanon komeroista -blogi tarjoaa yhdenlaisen näkemyksen, näkemyksen, joka on jatkuvassa liikkeessä ja hioutuu löytämättä koskaan ehdotonta totuutta.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Jäsenenä seurakunnassa


Seurakunta on itselleni lepopaikka, mutta myös kanava päästä osalliseksi kristittyjen yhteydestä. Arjen kristillisyys on avointa lähimmäisyyttä, silmää, korvaa ja olkapäätä tarjoavaa, mutta myös rukousyhteyttä ylläpitävää elämää. Messuun osallistuminen auttaa keräämään voimia uuden viikon haasteisiin.

Taustani on avaramielisessä körttiläisyydessä, jossa jokainen saa aidosti olla oma itsensä. Vuosittaiset herättäjäjuhlat kutsuvat kesäisin telttailemaan ja istuhtamaan seurapenkkiin. Muulloin seurakäynnit jäävät valitettavan vähäisiksi, perhe-elämän myllerryksissä.

Työurani aloitin seurakunnan nuoriso- ja erityisnuorisotyössä, Jyväskylässä ja Kainuussa. Nuorisotyössä sain olla osaltani tukemassa nuoria heidän kristillisessä kasvussaan. Toisaalta eritysnuorisotyö näytti myös yhteiskuntamme rujommat kasvot ja opetti arvostamaan seurakunnan työntekijöiden taitoa kohdata ja tukea myös aitovierien kulkijoita.

Seurakunnallisten luottamustoimien maailmaan pääsin tarkemmin tutustumaan toimiessani kaksi vuotta Vaajakosken alueneuvoston jäsenenä vuosikymmen vaihteessa. Seuraavan kauden jäsenyyttä en edes tavoitellut, sillä muutimme vuoden 2011 alussa pois Vaajakoskelta ja olimme puoli vuotta perheeni kanssa ulkomailla.

Tällä hetkellä asumme Köhniöllä, Keltinmäen alueseurakunnan alueella.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti